Museoauto

Museoauto ei välttämättä tarkoita samaa kuin klassikkoauto. Autoklassikoksi voi nousta auto, joka ei ole ”museokelpoinen”.

Mikä sitten on museoauto?

Museoajoneuvo määriteltiin ensi kerran liikenneministeriön päätöksellä vuonna 1978. Vuonna 1992 museoajoneuvoista säädettiin asetuksella ja 2002 museoajoneuvot sisällytettiin ajoneuvolakiin. Uudistetun lain museoajoneuvon määritelmä löytyy Ajoneuvolain (1090/2002) pykälästä 24.

Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto on kerännyt omille sivuilleen hyviä ohjeita museoautoihin liittyen, josta tässä pieni ote:

Museoajoneuvoksi hyväksymisen edellytykset

Museoajoneuvoksi hyväksymiseen ei riitä, että ajoneuvo on tarpeeksi vanha. Minimi-ikävaatimus on 30 vuotta ajoneuvon valmistusvuoden päättymisestä. Hyväksymisehdot määrittelee laki: siis iän lisäksi myös, se että ajoneuvo on säilynyt alkuperäisen kuntoisena tai se on entisöity tai konservoitu asianmukaisesti.

Alkuperäiskunnolla ymmärretään, että ajoneuvo on säilytetty rakenteeltaan ja ulkoasultaan yksityiskohtia myöten alkuperäisenä, siis lähes sellaisena kuin se valmistuslinjalta tullessaan on ollut. Ajoneuvon korin, moottoritilan ja tavaratilan on oltava puhtaat. Maalausten ja muiden pintakäsittelyjen on oltava alkuperäistä vastaavassa kunnossa. Korin ja tavaratilan sisustusmateriaalien on oltava puhtaat ja ehjät. Ruostevaurioita ei museoajoneuvossa saa olla, mutta vähäiset käytön jäljet hyväksytään.

Museoajoneuvon entistäminen

Entistäminen tarkoittaa kunnostustyötä, jonka tuloksena ajoneuvo mahdollisimman tarkoin vastaa alkuperäistä mallia rakenteeltaan ja ulkoasultaan.

Museoajoneuvon konservointi

Konservointi tarkoittaa ajoneuvon käsittelemistä siten, että sen säilyminen turvataan ja ajoneuvo kunnostetaan siten, että sen tekniikkaan ja ilmiasuun tulleet ajoneuvon käyttöympäristön ja käytön aikaansaamat muutokset säilyvät merkkeinä ajoneuvon elinkaaresta. Konservointitekniikoilla pyritään säilyttämään nimenomaan suomalaista ajoneuvo- ja käyttöhistoriaa jälkipolville.

Konservoidusta ajoneuvosta pitää olla konservointisuunnitelma sekä selvitys konservoinnista ja sen toteutuksesta sekä mahdollisimman täydellinen historiikki, josta selviää, miksi tämän ajoneuvon kunnostaminen konservointitekniikoilla on ajoneuvohistorian kannalta tärkeätä. Konservoinnissa työmäärä on moninkertainen verrattuna entisöintiin. Konservoitavan ajoneuvon iäksi SAHK suosittaa vähintään 50 vuotta, mutta erityistapauksissa siitä voidaan poiketa.

Poikkeuksena edellä mainittuihin vaatimuksiin on, että museoajoneuvoon saa asentaa hyväksyttyjä liikenneturvallisuutta edistäviä laitteita (esim. turvavyöt, suuntavalot, heijastimet jne.). Tarkemmat ohjeet ajoneuvon konservointiin löydät tästä linkistä.

Harrasteautot ja katsastus

Uudet katsastussäädökset tulivat voimaan 20.5.2018. Harrasteautoilijan kannalta tervetullut muutos on mahdollisuus vaikuttaa itse ajoneuvon katsastusajankohtaan. Samalla on hyvä huomata, että uudistus ei koske museoajoneuvoja, sillä niiden katsastusaikaväli ja katsastusajankohta säilyvät ennallaan.